Tekstit

Tassunjälkiä sydämessä

Kuva
Hyvä ystäväni joutui saattamaan lemmikkikoiransa viimeiselle matkalle eilen. Koira oli iäkäs ja monenlaisia vaivoja oli matkalla ilmaantunut.Tilanne oli sellainen, että päätös lopulliselle matkalle lähdöstä, oli lopulta se armeliain ja paras vaihtoehto. Ystäväni on luonnollisesti surun murtama. Juttelin hänelle tänään ja vaihdoimme kokemuksia. Olen joutunut yhden koiraystäväni hyvästelemään matkan varrella. Tiedän siis jotenkin, minkälaisia tunteita ystäväni käy läpi. Hänen surunsa pisti ajattelemaan omaa surutyötäni koirani suhteen ja tiedostamaan, että taidan edelleen ikävoidä kyseistä karvaturria.

Minulla on ollut kaksi koiraa elämäni aikana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kumpaakaan koiraa en ollut hankkimassa, mutta kummankin kanssa sain viettää monta vuotta. Molemmat koirat tulivat elämääni ex-vaimoni kautta. Menetin toisen koirakaverini eromme myötä. Se taitaa olla yksi asioista, joita jäin entisestä elämästä kaipaamaan. Tunsin kuitenkin koiran ihan pennusta asti. Jätin mie…

Mindfulness evakkoon - tai hetki omaan tietoisuusharjoitukseen

Kuva
Jouduin evakkoon, koska vaimoni työkaveri tuli hänen kanssaan tekemään mindfulness-harjoitusta kotiimme. Ilmeisesti kyseessä on jonkin sortin harjoitustyö, johon vaimoni on suostunut koekaniiniksi. Eikä minun olisi tarvinnut poistua kotoa, mutta valitsin poistua. Suunnitelmana oli tulla kaupungin keskustan kahvilaan kirjoittamaan teemaan sopiva blogikirjoitus. Myönnän suoraan, että en tiedä oikeastaan ollenkaan, mistä mindfulness -asiassa on kyse. Googletin nopeasti tämän Mielenterveysseuran artikkelin aiheesta. Nopealla lukemisella vaikuttaisi käyttökelpoiselta itsetutkiskelumetodilta monille. Vaimolleni varmasti olisi hyötyä kuvattujen harjoituksien mukaisesta itsensä hyväksymisen opettelusta. Hänelle on minuakin enemmän taipumus vaatia itseltään liikaa. Suorittaa. Silloinkin, kun ei tosiaan tarvitsisi. Ymmärrän hänen tapansa toimia. Olen itse ollut samanlainen. Pikkuhiljaa olen osannut osoittaa armoa itselleni tietyissä asioissa. Ei minun tarvitse olla paras. Viisain. Ahkerin. Eik…

Asuntokauppoja hieromassa - velaton hetki

Kuva
Eilen oli viimein se kauan odotettu päivä, kun asuntokauppoja hierottiin entisestä asunnostani. Asunto on ollut minun kontollani viimekesäisen eroni jälkeen. Ja kyllähän siitä pieni riippakivi alkoi muodostua sekä henkisesti että rahallisesti. Vastikkeet ja lainanlyhennykset juoksivat joka kuukausi ja asunnon myyminen otti aikansa. Säästöjä minulla oli toki jonkin verran, mutta kyllähän ne hieman tässä asunnonmyyntiä odotellessa hupenivat. Ylpeys antoi periksi vähän liian myöhään lainanlyhennysvapaan hakemiseen eikä alkuperäisen lainan ehdotkaan olleet ihan loppuun asti mietityt. Mutta oppia ikä kaikki. Ensi kerralla fiksummin. Onneksi loppuajasta sain asuntooni ystäväni majoittumaan ja vähentämään kuluja.

Mutta eilen viimein taakka putosi hartioilta. Viikonloppuna kokosin asunnolta romukuormaa ja siivosimme vaimoni kanssa asunnon vielä viimeisenä omistuspäivänä. Täytyy kyllä sanoa, että farmariauton perässä kulkevat romut alkoivat painaa henkistä selkärankaa tosissaan. Jäteasema, ku…

Pieniä mutkia raskausmatkaan

Kuva
Raskaus on edennyt tähän asti vaivattomasti. Huolia ja murheita on varsinkin isällä ollut, mutta ne ovat johtuneet pääosin hallinnan puutteesta ja ensikertalaisen epävarmuudesta. Äiti on selvinnyt alkuraskauden oireista kohtuullisen helpolla ja keskiraskaus on mennyt energisesti touhuten. Vauvallakaan ei ole ollut tutkimuksissa mitään erityistä hätää. Kaikki on kunnossa. Mutta pieni mutka tähän ensimmäiseen raskauteen nyt kuitenkin yllättäen ilmaantui. Nimittäin perjantain sokerirasituskokeen tuloksena on raskausdiabetes -diagnoosi. Tai no diagnoosin teimme itse viitearvojen perusteella, joista kaksi mitattua arvoa oli yli sallitun rajan. Neuvolantäti ottanee yhteyttä asiasta ensi viikolla.

Sinänsä sokerirasitustestiä emme osanneet jännittää muuten kuin sen sujumisen kannalta. Saadut tulokset yllättivät kummankin osapuolen. Vaimollani ei ole mitään riskitekijöitä, jotka raskausdiabeteksen mahdollisuutta nostaisivat. Siksipä emme osanneet moista edes ennakoida. En minäkään, vaikka yle…

Kun muilla ei ole väliä

Kuva
Sain eilen Whatsapp -viestin vaimoltani ruutukaappauksen Anna Puun somepäivityksestä, jossa ilmoitettiin uuden kappaleen Me ollaan runo julkaisusta. Saatesanoina oli vaimon teksti "Tää on varmaan meille". Kuuntelin kappaleen hetimmiten, koska Anna Puulla on muitakin suhteeseemme sopivia laulelmia. Matkalla on aiemmin ollut parisuhteemme tunnuslaulu. Varsinkin alkuaikoina, kun suhteemme oli vielä virallistamatta ja tunteiden sekamelskan keskellä yritti löytää tien, jota seurata, kyseisen kappaleen sanat kolahtivat. Ja yhä edelleen kappaleella on minulle erityinen merkitys. Jotenkin se vie aina ajatukset kesään ja sytyttää sisällä tietynlaisen tunteen. Saa ajattelemaan vaimoani ja miten kaipaan hänen seuraansa.

Anna Puun uudessa kappaleessa todetaan tiivistettynä se tosiasia, että muiden mielipiteillä ei ole väliä. Tämä sopii tosiaan tarinaamme hyvin. Meistä kuiskailtiin aika paljon työpaikalla ja lähipiirissä jo ennen kuin välillämme oli mitään ystävyyttä kummempaa. Varmasti…

Kun vanne pään ympärillä kiristyy uhkaavasti

Kuva
Kiire ja asioiden keskeneräisyys. Siinäpä kaksi asiaa, jotka saavat minussa aikaan primitiivireaktioita. Tai sanotaan sellainen kiire, jossa en itse voi vaikuttaa aikatauluun ja pitäisi revetä samaan aikaan moneen suuntaan. Tästä viikosta oli jo ennakolta tulossa kiireinen. Mutta silti eilen tuntui, että vetoa on vähän liikaa eri suuntiin. Kiireen pääsyyt ovat vanhan asunnon muutossa ja lauantaina koittavassa bändikeikassa. Päivät töissä, joten illalla pitäisi ehtiä kannella tavaraa ja parina iltana pitäisi ehtiä myös treenailla keikkaohjelmistoa. Lisäksi pitäisi vielä ehtiä säätämään auton pölykapseleita paikalleen ja hoitaa juoksevia asioita. Tiedän, että kiire ja stressi varmasti lisääntyvät vauvan tulon myötä ja tähän pitää vain tottua. Eilen tuntui silti siltä, että auton perässä kuljeskelevat muuttotavarat ja asentamista odottavat pölykapselit kiristivät vannetta pään ympärillä kohtuullisen kireälle.

Ja oikestaanhan kaikki johtuu siitä, että myöhäinen matkaltapaluumme aiheutti …

Reissuraportti: suuria tunteita ja pettymyksiä

Kuva
VR toi meidät illansuussa perille Tampereelle aikataulussa. Kokoontuminen rautatieasemalla lyhyen paikannustapahtuman jälkeen. Halaukset ja kättelyt. Tampereelle on aina kiva tulla. Toivomme, että tämä on joskus meidän kotikaupunkimme. Olemme vierailleet vaimon siskon perheen luona useamman kerran ja aina on ollut hauskaa. Samanlaiset huumorintajut. "Hyvät" jutut ja positiivinen ja välittävä ilmapiiri. Toivoisin todella, että siitä saisi nauttia enemmänkin. Keskipisteessä on tietenkin pikkumestari, joka omilla touhuillaan pitää jöötä seurueelle. Mietimmekin jo, miltä tuntuu, kun serkkuvauva elokuulla tuohon tuttuun tilaan ilmestyy. Ainakin kovasti leikkikaveria odoteltiin ja mahaa osoiteltiin. Mahaa, joka on kaunis. Iso, mutta valtavan kaunis. Varmasti ryhmädynamiikka muuttuu, kun Kapteeni maailmaan ilmaantuu. Ennakoin myös, että nämä serkkupojat löytävät toisensa vielä monenlaisesta seikkailuista.

Perjantai-ilta kului kuulumisia vaihdellen ja illallista syöden. Kaikki oliv…